Mäeltä näkee rinteeseen, mitä askareita on tullut toimitettua. Tänään on kannettu puita. Vie puita saunaan lisää, hätkähtää varjoa vesiastiassa. Käy hakemassa tuohta. Jatkaa uunin märkien puiden sytyttelyä. Pitää kantaa lisää vettä. Läikkyy ja ei läiky. Kävelee lapsuuden kinttupolkua rantaan ja kuulee soittoäänen oman pään sisällä. Heteen vesi on kirkastunut yön aikana yhtä läpikuultavaksi kuin taivas. […]
26.7.2019 Hommage à Claes Andersson 1 Minulla on ollut ikävä sinua jo päivän, kaksi sinunlaistasi monta, monta vuotta. Nyt minulla on ikävä monia, monia lapsenlapsista lähtien taaksepäin kaikkia ja kaikkea. Elämä kukoistaa, lämmittää ja kukkii. Silti minä pelkään enemmän kuin sinä jota kaipaan tänään eilisestä lähtien kun lähdit pois meiltä kaikilta. Olit valmis […]
Tänään eräs nainen tuli sanomaan, ettei pidä toimittamassani lehdessä ilmaisusta ”kuolleet”. Se on liian kalsea ja kylmä. Pitäisi olla kauniimpi sana, joku kiertoilmaisu, vaikka pois nukkuneet tai ei se. Se oli joku muu, jonka hän oli jostakin toisesta lehdestä lukenut. Niinpä minä hymyilin. Ei ihmiselle, joka tulee ihan asioikseen sanomaan, että kuolema ahdistaa, voi […]
Laku on kissa. Hänellä on tapana tuijottaa suihkun viemäriaukkoa. En tiedä, mitä hän siellä näkee, mutta joskus ajattelen, että hän katselee asunnon edellisiä asukkaita, jotka ovat tätä nykyä vainajia, mutta jotka jonkin minulle tuntemattoman prosessin vuoksi näyttäytyvät Lakulle lattiakaivossamme. En ymmärrä, mikä Lakua kummituksissa kiehtoo. Ei hän ole tavallisesti kiinnostunut ihmisistä, ja luulen, että […]
Minä elän ja olen jo elänyt pitkään. Vuosia on tullut 68. Maailman historiassa vuosi 68 nimettiin hulluksi vuodeksi. Maailma mullistui monella tavoin ja repesi vanhoista liitoksistaan. Rintaliivejä poltettiin, lennettiin kuuhun, nautittiin vapaasta seksistä , eri puolilla maailmaa osoitettiin mieltä. Suuri vaikuttaja Martti Luther King murhattiin. Ikäni laittaa minut miettimään elämääni uudesta näkökulmasta. On inventaarion […]
Melkein kaksi vuotta kestänyt, aina illankähmässä muiden tehtävien jälkeen odottanut päiväkirjanluku-urakkani lähenee loppuaan: menossa on 78. päiväkirjani, edessä enää yksi täyteen kirjoitettu. Raskainta tuossa kuutamourakoinnissa on ollut kohdata uudelleen menetykset päiväkirjojen kattamien elämäni 52 vuoden varrelta. Aina ottaessani uuden päiväkirjan luettavakseni olen aluksi tarkistanut, mihin päivään asti tekstini ulottuu. Siitä tiedän jo aloittassani, […]
23.11.2020 Kamalan latautunut aihe – kuolema. Nuorempana luulin, että siihen on vain yksi sallittu näkökulma; sellainen juhlallinen hartaus. Ikäänkuin kuoleman kohdatessa olisi käveltäväkin jotenkin hitaan hallitusti, ja ainakin pyrittävä ilmentämään tyyneyttä asian edessä. Sitten läheiseni kuoli, ja sain kokea täyslaidallisen: järisyttävää murhetta, epävarmuutta, vihaa, hallitsemattomia naurun tyrskähdyksiä, hillitöntä itkua, ikävää. Luulen että elämä armahti; […]
Lapsuuteni päättyi 11-vuotiaana. Joulukuussa 1989 kirjoitin vakavan ja asiallisen lopetustekstin silloiseen ensimmäiseen päiväkirjaani. ”Koulussa on mennyt kutakuinkin hyvin, lukuunottamatta pieniä vastoinkäymisiä.” Oikeasti olisin halunnut kirjoittaa, että elämäni on vaikeaa, mutta se oli kai sopimaton ajatus. Koska oletin jonkun kuitenkin saattavan lukea päiväkirjaani, en voinut huutaa täyteen ääneen, että tuntuu niin hirveältä että haluan kuolla. […]
16.6.2019, Turku Elämä on aina epävarmaa ja väliaikaista, senhän tietää jokainen, mutta sen tietää vain abstraktisti ennen kuin sen todella kokee nahoissaan – kun elämältä putoaa pohja, kun läheinen kuolee tai kun rakas tai itse sairastuu vakavasti. Kun menneisyydestä tulevaisuuteen ulottuva laaja ajallinen horisontti, koko tulevaisuushorisontti, äkillisesti luhistuu ja jää vain pistemäinen hetki tässä […]
Tammikuussa 1986 minä kuolin. Olisin samana vuonna täyttänyt 40 vuotta. Olimme olleet tulevan vaimoni kanssa laskettelemassa Cerviniassa ja paluumatka alkoi kukonlaulun aikaan kello viisi aamulla. Tarkoitus oli matkata Geneveen, josta lentokoneelle Helsinkiin. Johtuen varhaisesta aamusta nukahdin morsiamen viereen linja-auton käytävän puoleiselle penkille. Morsian kertoi myöhemmin, että olin alkanut hengittää huonosti ja korahtelin voimakkaasti. Sitten […]