Entries by Lauri

Tania Nathan

Tania Nathan on antirasistinen ja dekolonialistinen lavarunoilija sekä teoksen Daughter of Immigrants kirjoittaja. Hän asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla. Tania Juontaa Kuolema Slam -lavarunoustapahtuman Tania Nathan is an antiracist and decolonial spoken word artist and the author of Daughter of Immigrants. She lives and works in the Greater Helsinki region. Tania hosts Death Slam -oetry event

Shikantaza – Ilmari Kortelainen

Mäeltä näkee rinteeseen, mitä askareita on tullut toimitettua. Tänään on kannettu puita. Vie puita saunaan lisää, hätkähtää varjoa vesiastiassa. Käy hakemassa tuohta. Jatkaa uunin märkien puiden sytyttelyä. Pitää kantaa lisää vettä. Läikkyy ja ei läiky. Kävelee lapsuuden kinttupolkua rantaan ja kuulee soittoäänen oman pään sisällä. Heteen vesi on kirkastunut yön aikana yhtä läpikuultavaksi kuin taivas. […]

Päiväkirjarunoja – Ulla Halkola –

  26.7.2019 Hommage à Claes Andersson 1    Minulla on ollut ikävä   sinua jo päivän, kaksi  sinunlaistasi monta, monta vuotta.  Nyt minulla on ikävä   monia, monia   lapsenlapsista lähtien   taaksepäin   kaikkia ja kaikkea.  Elämä kukoistaa,   lämmittää ja kukkii.  Silti minä pelkään   enemmän kuin sinä   jota kaipaan tänään   eilisestä lähtien   kun lähdit pois meiltä kaikilta.  Olit valmis […]

Päiväkirjamerkintöjä lokakuussa 2020

  Tänään eräs nainen tuli sanomaan, ettei pidä toimittamassani lehdessä ilmaisusta ”kuolleet”. Se on  liian kalsea ja kylmä. Pitäisi olla kauniimpi sana, joku kiertoilmaisu, vaikka pois nukkuneet tai ei  se. Se oli joku muu, jonka hän oli jostakin toisesta lehdestä lukenut.   Niinpä minä hymyilin. Ei ihmiselle, joka tulee ihan asioikseen sanomaan, että kuolema ahdistaa, voi  […]

Kissan kuolema – Ossi Nyström 

  Laku on kissa. Hänellä on tapana tuijottaa suihkun viemäriaukkoa. En tiedä, mitä hän siellä näkee,  mutta joskus ajattelen, että hän katselee asunnon edellisiä asukkaita, jotka ovat tätä nykyä vainajia,  mutta jotka jonkin minulle tuntemattoman prosessin vuoksi näyttäytyvät Lakulle  lattiakaivossamme.  En ymmärrä, mikä Lakua kummituksissa kiehtoo. Ei hän ole tavallisesti kiinnostunut  ihmisistä, ja luulen, että […]

Kuolemapäiväkirja – Tarja Koffert

  Minä elän ja olen jo elänyt pitkään. Vuosia on tullut 68. Maailman historiassa vuosi 68 nimettiin hulluksi vuodeksi. Maailma mullistui monella tavoin ja repesi vanhoista liitoksistaan. Rintaliivejä poltettiin, lennettiin kuuhun, nautittiin vapaasta seksistä , eri puolilla maailmaa osoitettiin mieltä. Suuri vaikuttaja Martti Luther King murhattiin. Ikäni laittaa minut miettimään elämääni uudesta näkökulmasta. On inventaarion […]

Laahus ja huntu – Päivi Malinen

  Melkein kaksi vuotta kestänyt, aina illankähmässä muiden tehtävien jälkeen odottanut päiväkirjanluku-urakkani lähenee loppuaan: menossa on 78. päiväkirjani, edessä enää yksi täyteen kirjoitettu.     Raskainta tuossa kuutamourakoinnissa on ollut kohdata uudelleen menetykset päiväkirjojen kattamien elämäni 52 vuoden varrelta. Aina ottaessani uuden päiväkirjan luettavakseni olen aluksi tarkistanut, mihin päivään asti tekstini ulottuu. Siitä tiedän jo aloittassani, […]

Mietteitä kuolemasta ja elämästä

23.11.2020   Kamalan latautunut aihe – kuolema. Nuorempana luulin, että siihen on vain yksi sallittu näkökulma; sellainen juhlallinen hartaus. Ikäänkuin kuoleman kohdatessa olisi käveltäväkin jotenkin hitaan hallitusti, ja ainakin pyrittävä ilmentämään tyyneyttä asian edessä. Sitten läheiseni kuoli, ja sain kokea täyslaidallisen: järisyttävää murhetta, epävarmuutta, vihaa, hallitsemattomia naurun tyrskähdyksiä, hillitöntä itkua, ikävää. Luulen että elämä armahti; […]

Välitiloja

  Lapsuuteni päättyi 11-vuotiaana. Joulukuussa 1989 kirjoitin vakavan ja asiallisen lopetustekstin silloiseen ensimmäiseen päiväkirjaani. ”Koulussa on mennyt kutakuinkin hyvin, lukuunottamatta pieniä vastoinkäymisiä.” Oikeasti olisin halunnut kirjoittaa, että elämäni on vaikeaa, mutta se oli kai sopimaton ajatus. Koska oletin jonkun kuitenkin saattavan lukea päiväkirjaani, en voinut huutaa täyteen ääneen, että tuntuu niin hirveältä että haluan kuolla. […]

Otteita syöpäpäiväkirjasta – Hanna Meretoja

  16.6.2019, Turku Elämä on aina epävarmaa ja väliaikaista, senhän tietää jokainen, mutta sen tietää vain abstraktisti ennen kuin sen todella kokee nahoissaan – kun elämältä putoaa pohja, kun läheinen kuolee tai kun rakas tai itse sairastuu vakavasti. Kun menneisyydestä tulevaisuuteen ulottuva laaja ajallinen horisontti, koko tulevaisuushorisontti, äkillisesti luhistuu ja jää vain pistemäinen hetki tässä […]