Sivut

Kuolemapäiväkirjat -lukunurkkaus

To 19. – La 21.11.2020, Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Kaikki Ars Moriendin Koronapäiväkirjat ovat esillä ja luettavissa Ars Moriendi -festivaalilla lukunurkkauksessa.  Istu alas, ota aikasi  ja auntaudu tekstien vietäväksi.

***

KIRJOITTAJILLE OSOITETTU KUTSU (Kevät 2020):

Me synnymme ja me kuolemme. Kuolema on ihmiselämän perustavin tosiasia ja tietoisuus siitä vyöryy ylitsemme erilaisissa kriisi- ja taitekohdissa, kuten esimerkiksi läheisen ihmisen kuollessa. Kuolemasta on kysymys myös ihmis- ja eliökuntaa koskettavissa suurissa kohtalonkysymyksissä: maailman rajallisuudessa, ilmastonmuutoksessa, ekosysteemien kestokyvyssä ja lajien sukupuuttoaallossa. Samalla kuolema on suurin ja kiehtovin kaikista maailman mysteereistä ja kaikkien kulttuuriperinteiden ytimessä. Se on radikaali raja tämän, tutun ja tiedetyn sekä jonkin täysin toisen ja tavoittamattoman välillä. Kuolema on salaisuus, loputtoman ihmettelyn ja luovuuden lähde. Omakohtaisen kysymisen kohteena kuolema haastaa arkisen ajattelun, kulttuurin ohjaamat käsitykset ja asioiden itsestäänselvyyden. Kysyessämme kuolemaa kuljettaa se meidät ajattelumme keskipisteeseen kysyen keitä olemme, mihin olemme kiinnittyneitä ja mikä on asioiden merkitys.

Keväällä 2020 olemme (olemme edelleen) keskellä koronaviruksen aiheuttamaa pandemiaa.

Elämme poikkeusaikaa, joka on seurausta sekä viruksesta itsestään että kaikista  niistä poikkeuksellisista toimenpiteistä, joiden kautta viruksen leviämiseen on pyritty vaikuttamaan. Poikkeustoimenpiteet ovat muovanneet arkisen kokemusmaailmamme uusiksi rajoittaen liikkumistamme ja perustavia tapojamme olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Monien kohdalla työelämä on saanut uusia muotoja. Joillakin työt ovat loppuneet. Oman välittömän kokemusmaailmamme ulkopuolella pandemialla ollut mittavia vaikutuksia sekä politiikaan, globaaliin talouteen että muuhun yhteiskunnallisen toimintaan ympäri maailman. Muuttunut mediaympäristö on niin ikään osa uutta arkeamme. Keskellä koronatapahtumia reaaliajassa seuraavien uutisten, analyysien ja näkökulmien virtaa on vaikeata olla huomaamatta poikkeusajan mittakaavaa.

Missä me olemme kaiken tämän keskellä?

Jokaisella on omat tapansa ja välineensä suhtautua tilanteeseen, mutta maailmanlaajuisen epidemian kohdalla raami erilaisille kokemuksille on jaettu. Kukaan ei tiedä, minkälaisia muotoja tulevaisuus ottaa, mutta  yhteinen on tapa, jolla poikkeusaika luo murtumia meidät normaalioloissa ympäröivän ja lävistävän maailman jokapäiväiseen itsestäänselvyyteen. Ja juuri tämä nostaa maailman aivan erityisellä tavalla näkyväksi sekä havainnoimisen ja kyselemisen kohteeksi. Poikkeusaika herättää meidät ajattelemaan. Ja ajattelua kehystää tavalla tai toisella tietoisuus siitä, että viime kädessä koronassa on kyse kuolemasta – eikä ainoastaan etäisestä, jossain muualla ja joillekin toisille tapahtuvasta kuolemasta, vaan myös lähelle tulevasta mahdollisuudesta, että joku meille läheinen ihminen saattaa kuolla. Poikkeusaika herättää meidät pohdiskelemaan ja kuoleman läheisyys kuljettaa kohti pohdinnan keskipistettä. Kuten filosofi Martin Heidegger sanoo, kuoleman tajuaminen omassa olemisessa avaa mahdollisuuden autenttiseen, varsinaiseen olemiseen. Se on mahdollisuus riuhtaista itsensä irti jokapäiväisyydestä, joka sulkee ja kätkee ihmisenä olemisen perustan.

OHJEITA KIRJOITTAJALLE:

Toivomme, että yksittäiset kirjoitukset ovat muodoltaan lyhyehköjä, maksimissaan muutaman sivun mittaisia itsenäisiä tekstejä, jotka rakentuvat jonkin poikkeusajan herättämän, elämää ja kuolemaa peilaavan havainnon, huomion, tunnelman, ajatuksen tai ihmetyksen aiheen ympärille. Kirjoituksen tyylilajin voi valita oman mieltymyksensä mukaan. Kirjoitus voi olla esimerkiksi essee, runo tai mitä tahansa muuta kaunokirjallisuudesta asiaproosaan. Tyylilajista riippumatta toivomme teksteiltä tietynlaista “päiväkirjamaista” otetta. Tällä tarkoitamme ennen kaikkea henkilökohtaisuutta ja päämäärää tuoda näkyväksi kirjoittaja itse sekä hänenhuomionsa, havaintonsa ja ajatusprosessinsa keskellä globaalia kriisiä. Päiväkirjamaisuudella tarkoitamme myös kirjoittamisen motiivia, jossa ensisijaisena yleisönä on kirjoittaja itse, ja jossa kirjoittaminen ilmenee tapana jäsentää todellisuutta sekä havainnoida, kuulustella ja tutkiskella poikkeusajan itsessä herättämiä ajatuksia. Kolmanneksi päiväkirjamaisuudella tarkoitamme vapautta seurata pohdiskelun virtaa ilman ulkoisia tai etukäteen määriteltyjä päämääriä.

Hautajaistyöpaja

La 21.11.2020, klo 11.00 Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Millaiset ovat hyvät hautajaiset? Millaiset hautajaiset haluaisit itsellesi, millaisiin haluaisit osallistua? Ovatko jotkut hautajaiset jääneet erityisesti mieleesi? Hautajaisten tavoitteena on läheisten lohduttaminen ja vainajan muiston vaaliminen – millaiset hautajaiset täyttäisivät tämän tehtävän parhaiten?

Työpajassa käydään läpi suomalaisten hautajaisten tavanomaista kulkua ja lainsäädännön rajoituksia, pohditaan erilaisia vaihtoehtoja ja luonnostellaan omat tai kuvitteelliset hautajaiset. Erilaiset valmiit hautaustestamenttipohjat ja opaskirjaset antavat suuntaa suunnittelulle, mutta mielikuvitustakin voi käyttää. Menneisyyden hautausperinteistä voi ammentaa, samoin muista kulttuureista – tai kehitellä jotain aivan omaa.

Työpajan ohjaa kuolemantutkija ja sosiaalihistorian dosentti Ilona Pajari.

Työpajan yhteydessä on mahdollisuus lähestyä Kirstu:a esitystaiteilija Tuuli Mallan johdatuksella.

 

Kriisivalmius ja kuolemanvaaran kohtaaminen – akateeminen paneelikeskustelu

 La 21.11.2010 klo 15, Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Koronavirus on tuonut kuolemanvaaran tavallisten, perusterveiden länsimaiden ihmisten elämään. Yleinen kriisitunnelma ja kuvat kuolemasta varjostavat nyt ihmisten mieliä. Onko meillä välineitä käsitellä tilannetta? Miten tautitilanteeseen ja sen vaikutuksiin kannattaisi suhtautua? Tuoko media tietoa vai lisääkö se tuskaa? Miten kärsimys ja kuolema hahmottuvat nykyajan ihmisen elämässä?

Keskustelijoina (koronan takia tavallista harvalukuisempina):

Noora Kotilainen, tutkijatohtori Maanpuolustuskorkeakoulu

Johanna Sumiala, Apulaisprofessori Helsingin yliopisto (median ja viestinnän tutkimus)

Paneelin vetää Ilona Pajari, tutkija, sosiaalihistorian dosentti, Jyväskylän yliopisto”

Paneelikeskustelun järjestää Ars Moriendi ja Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura Ry (SKTS)j

 

Kirstu

To 19. – La 21.11.2020, Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Helsingin hautaustoimistosta lainattua ruumisarkkua voi lähestyä haluamallaan tavalla, arkun herättämiä tunnelmia ja ajatuksia kuunnellen. Arkku on tammea, sisältä valkoiseksi vuorattu. Se ei ole erityisesti vielä kenellekään, mutta se tulee olemaan jonkun.

Lauantaina Kirstua pääsee lähestymään taiteilija Tuuli Mallan ja kuolemantutkija Ilona Pajarin kanssa, muina aikoina ohjeistusta on tarjolla kirjallisessa muodossa. (Noudatamme korona-varovaisuutta, joten viime vuodesta poiketen emme saata vierailijoita arkuun.)

Työryhmä: Tuuli Malla, Ilona Pajari & Lauri Jäntti

Yhteistyössä Helsingin hautaustoimiston kanssa

Tein itselleni tuhkauurnan -installaatio

To 19. – La 21.11.2020, Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Syksyllä 2020 järjestettiin Helsingin Työväenopiston Itämerentalossa kuusipäiväinen tuhkauurnakurssi. Kurssin osallistujien valmistamat tuhkauurnat ovat esillä Ars Moriendi- tapahtuman ajan Helsingin Tuomiokirkon kryptassa. Pentti Saares kuvaa kurssi muodostuneen yhdestä hyvin toimivasta pienryhmästä, jossa kaikki tukivat toisiaan valmistusprosessin eri vaiheissa. Onnistumiseen vaikutti Saareksen kuvailun mukaan kurssilaisten huomattava entusiasmi, innostus oppimiseen, delikaatin työkohteen äärellä.

Uurna, hautauurna tai tuhkauurna voi olla valmistettu keramiikasta, savesta, pahvista, metallista tai puusta. Se on usein kannellinen vaasi, jonka kapenee alaosaa kohti. Uurnaan säilötään kuolleen ihmisen tuhkat. Antiikissa esimerkiksi roomalaisilla oli erillisiä uurnaholveja, joihin uurnat asetettiin siistiin riviin. Nykyisinkin polttohaudatun vainajan tuhkat laitetaan uurnaan. Tuhkauurnia voidaan yhä säilöä esimerkiksi uurnaholveissa, hautausmaiden uurnalehdoissa ja perhehaudoissa. Tuhkan voi myös sirotella muistolehtoon. Tuhka on Suomen lainsäädännön (hautaustoimilain 7 luvun 19§ mukaan) haudattava tai pysyvästi sijoitettava vuoden kuluessa tuhkauksesta.

Installaatioon voi tutustua Ars Moriendi Helsinki -tapahtuman aukioloaikoina.

Sokraattinen dialogi: Ikävystyminen

La 21.11. 2020 klo 11-14,  Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18.

Onko meillä enää aikaa ikävystyä? Älypuhelimien, projektien ja tehokkuuden aikakaudella nykyihmisellä on yllin kyllin keinoja vältellä tylsyyttä. Onpa myös sanottu, että me pelkäisimme ikävystymistä. Mikä siinä pelottaa? Ikävystymisen kokemusta voisi kuvailla pieneksi kuolemaksi – kiinnostuksemme ja uppoutumisemme ympäröivään maailmaan kuolee hetkeksi pois. Mitä syntyy tilalle? Mitä ikävystyminen oikeastaan on? Voiko se opettaa meille jotakin?

Ars Moriendi tarjoaa tilaisuuden kokoontua dialogiin tarkastelemaan tätä perustavaa ilmiötä, johon ovat ajan saatossa tarttuneet niin filosofit, runoilijat kuin tieteilijätkin. Dialogissamme lähtökohtana ovat omat ikävystymisen kokemuksemme. Kokemuksia jakamalla ja tutkimalla pyrimme laajentamaan ja syventämään ymmärrystämme.

Aikamme slogania käyttäen: ikävystyminen – uhka vai mahdollisuus? Tule ottamaan selvää.

Dialogien päätteeksi klo 14.15 – 14.45 kokoonnutaan vielä yhteen ryhmään jakamaan oivalluksia aiheesta ja dialogityöskentelystä. Loppukeskustelu on kaikille avoin.

Kaikki aiheesta ja tutkivasta dialogista kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Dialogeja vetävät filosofian praktikot Aliisa Nummela ja Anu Virtanen.

Dialogiin osallistuminen edellyttää läsnäoloa koko klo 11-14 välisen ajan. Dialogit käydään omissa erillisissä tiloissa.

Saat ilmoittautumisen jälkeen lisäohjeita. Dialogiin osallistuminen ei vaadi ennakkotietoja filosofiasta, yhdessä ajatteluun taipuvainen mieli riittää.

Järjestäjät: Ars Moriendi ja Filosofisen praktiikan verkosto ry.

 

 

 

 

Communitas -tarinoita kuolemasta

To 19.11.2020 klo 18–21, Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Helsingin Ars Moriendi -tapahtuman avaa Communitas – tarinoita kuolemasta – keskustelutilaisuus. Communitas on latinankielinen käsite, jonka Victor Turner otti käyttöön. Se tarkoittaa yhteisöllisyyttä, jossa järjestys ei ole arkisella tavalla voimassa. Eksistentiaaliset kysymykset ja kuoleman läsnäolo kuuluvat ihmisyhteisöön kaikkina aikoina. Kuoleman tiedostaminen on elämää jatkuvassa pysyvyyden ja muutoksen välisessä jännitteessä. Tarinoiden jakaminen voi tehdä tästä kaoottisesta todellisuudesta ymmärrettävämmän. Tuo oma kokemukseksi tarinapöytään. Communitas – tarinoita kuolemasta -illassa ihmiset voivat kohdata ja tutustua kuolemaan ympäröivien tarinoiden kautta. Olet tervetullut osallistumaan, kuuntelemaan ja jakamaan pieniä ja isoja tarinoita. Keskustelut käydään pöytäkunnittain. Tapahtuma on Ars Moriendi -työryhmän fasilitoima.

(Katso turvallisuusohjeet: maskin käyttö.)

Osallistujat iltaan johdattaa runoilija ja sosiologi Kaisa Kuurne. Kuurne tarjoaa kuulijoille Kuoleman kosketuksia – runon ja pianon vuoropuhelun yhdessä pianisti Petteri Karttusen kanssa.

Illan aikana esiintyy myös In alto mare – duo. Duossa soittavat pianistit Maria Kuortti-Katris ja Marja Laiho. He soittavat Rachmaninovin Kuoleman saari -teoksen. Teoksessa duoa kiinnostaa Dies Irae -teema, joka kulkee useissa säveltäjän teoksissa mukana. Noin 1200-luvulta peräisin oleva gregoriaaninen laulu Dies Irae oli osa katolisen kirkon kuolinmessua.

 

Köyhällä on kiire kuolemaan, numero kaksi

To 19. – La 19.11.2020, Helsingin Tuomiokirkon krypta, kirkkokatu 18

Ilmari Wärri hämmästelee ja kummastelee elämän pieniä(?) asioita. Nyt itseoppinut taiteilija keskittyy ruumisarkkujen estetiikkaan ja kuoleman meditaatioon sekä arkkujen tekemiseen. Elämän pienet ja tärkeimmät asiat kirkastuvat, ja ruumisarkkuun voi samalla jättää ylimääräiset ajatukset jo eläessän.

Helsingin tuomiokirkon kryptassa osana Ars Moriendi -festivaalia on esillä Wärrin tekemiä elämän ruumisarkkuja ja osittaisia pääkalloja. Näitä saa koskettaa ja kokeilla, eivät ne rikki mene, tai jos menee, niin menköön. Minkälaisen kuoleman sinä näet arkuissa?

Elämän rajalla – esitys kohtaamisesta, välittämisestä ja musiikin voimasta…

 Su 22.11.2020, klo 14.00 & klo 18.00, KokoTeatteri, Hämeentie 3

Mitä elämän ja kuoleman rajalla oleva ihminen tarvitsee?

Sairaalamuusikko Anna Brummer on toiminut viisi vuotta freelance  sairaalamuusikkona Terhokodissa ja Suursuon sairaalassa (saattohoidon ja  palliatiivisen hoidon osastoilla) Helsingissä. Hän lähestyy kuoleman ja luopumisen  tematiikkaa sairaalamuusikon näkökulmasta. Esitys perustuu hänen kokemuksiinsa ja potilaiden kohtaamisesta.

Jaana Taskinen on ohjannut kokemusten pohjalta vahvasti musiikillisen esityksen  jossa Anna Brummer esittää itseään ja näyttelijä Helena Ryti esittää kaikki muut  roolit.

Esityksen kesto on 45 min.

Klo 14.00 alkavan esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus jäädä keskustelemaan esityksen herättämistä ajatuksista, kokemuksista ja tunnelmista. Keskustelun vetäjänä toimii toimittaja Heimo Hatakka.

Lippuja esitykseen myy:

KokoTeatteri

Tiketti

Kuihtuvaa kauneutta – ekoprinttejä kuolevista kasveista

To 19. – La 21.11.2020, Helsingin Tuomiokirkon krypta, Kirkkokatu 18

Taiteilija tavattavissa kryptassa to 16 – 18, pe 16 – 18 ja la 13 – 14 / 16 –17.

Kuihtuvaa kauneutta on Maarit Myllysen Ars Moriendia varten rakentama installaatio: 

Paluu lapsuuden maisemiin Päijät-Hämeeseen on mahdollistanut kasvien tarkkailemisen, ihmettelyn ja ihastelun eri vuodenaikoina. Luonnon kiertokulku tekee Myllyseen vaikutuksen: “On upeaa seurata kasvien heräämistä keväällä, kasvua ja kuihtumista syksyllä. Hiili ja ravinteet toteuttavat luonnollista kiertoaan.” 

Kasvit ovat tulleet myös Myllysen taiteelliseen työskentelyyn. Teolliset, muovipohjaiset materiaalit alkoivat ahdistaa ympäristöstä huolehtivaa taiteilijaa. Hän hurahti ekoprinttien tekemiseen, jossa kasvien omat värit ja muodot painautuvat paperille kattilassa keittämällä luonnonmukaisesti, ilman keinotetekoisia aineita. “Pidän ajatuksesta, että työskentelen kasvien kanssa, en vain materiaalia hyödyntäen.” 

Ars Moriendin Kuihtuvaa kauneutta – ekoprinttejä kuolevista kasveista -installaatio syntyi Myllysen intohimosta tehdä kimppuja kaikkina vuodenaikoina. Erityisesti syksyisten, kuihtuvien ja kuolevien kasvien estetiikka pysäyttää. Kasvien osat kuihtuvat, mutta samalla luonnon kiertokulku jatkuu, meistä riippumatta. Siinä on jotain lohdullista. Ekoprintit ovat kuin muistolaattoja, joihin painautuneina kasvien hauras, mutta samalla vahva kauneus säilyy. 

Valokuvat: Maarit Myllynen Ekoprint paperille n. 10 x 15 cm

Installaation tai sen osien hintatiedot:

maarit.myllynen@gmail.com, 050-4032373